Siitä lähtien kun olen 60-luvun Exporteja nähnyt mopotapahtumissa, on mielessä pyörinyt Exportin hankinta ja entisöinti. Tekniikaltaan ehjän ja osiltaan suht' täydellisen yksilön löytäminen ei sitten ollutkaan mikään helppo juttu. Käytännössä vuoden päivät olen varmaan selaillut palstoja ja ilmoituksia, mutta sopuhintaista projektia ei sattunut vastaan sitten millään.
Eräs lauantai-aamu sitten sopivahko yksilö tupsahti maailmalta vastaan ja ensinäkemältä vehje oli sellainen kuten pitikin. Käy ja kukkui, itseasiassa varsin nätistikin vielä. Sähköt pelasivat ja osat olivat tallella, joten kaupathan siitä oli pakko tehdä. Rakkautta ensisilmäyksellä toisinsanoen.
Kyseessä siis vuoden '65 05005-tyyppinen Export Ankerin koneella. Thermomat-kilkkeitä ei ainakaan näkynyt, joten enpä tiedä ovatko siellä olleetkaan.
Ostohetkellä Export näytti tältä:
Koeajon jälkeen totesin, että tekniikka on ainakin suht' koht kunnossa ja veto oli hyvä. Korvaan vain kävi tietyillä kierroksilla pieni helinä, johon sitten syylliseksi osoittautui tämä:
Voisinpa tässä sadatella enemmänkin kaikenlaisten koneentekijöiden periaatteita, mutta jätetään se toistaiseksi. Homman nimi on ollut tämä:
- Alakerta laakeroitu hiljan (juu, tiukka, herkkä ja hyväntuntuinen se on)
- Sylinteri ilmeisesti hoonattu (ainakin jäljet vielä oli tallella)
- Uudet männänrenkaat, mutta...
- Vanhalla kiinnileikanneella männällä ja vanhalla väljällä tapilla kasattu (#@!!&%)
Pytyssä ei ollut käytännössä minkäänlaista merkkiä leikkaantumisesta, joten tuon männän kanssa ne eivät ole tätä ennen kohdanneet. Männässä olevat jurmutkin ovat sen mukaiset, että vasaroimalla tuo on suurinpiirtein entisestä asuinsijastaan irroiteltu. Tuo testiajokin oli sellaista ajelua hyvän lämmittämisen jälkeen, joten omista käsistä tuo ei ole varmasti syntynyt.
Ihmetyttää vain suuresti, että miksi ylipäätänsä kannattaa koneita noin tehdä? Kerralla vaan kuntoon, koska nyt puhutaan kympeistä. Eivät ne männät niin kalliita ole, etteikö niitä kannattaisi vaihtaa - varsinkin jos kunto on tuollainen.
Noh, kasataan uudelleen ja tällä kertaa ihan oikeasti kaikki kunnolla. Ajoakin tuolla tulee sen verran vähän, että esim. Shellin Racing X:n käyttäminenkään öljynä ei ole taloudellisesti ylivoimaista. Tuo on ainakin omassa kisakäytössä todettu varsin hyväksi öljyksi, joka ei juurikaan tee karstaa ja voitelee varmasti.
Tällä hetkellä Export on atomeina ja useimmat osat on jo ehditty lasikuulapuhaltamaan (kiitos siitä isä, kuten myös koko projektin löytämisestä). Eiköhän se siitä sitten ala kasaantumaan, jahka saadaan runko maaliin. Rungon väri pysyy valkoisena, mutta harmaa väri saanee väistyä muiden originaalisävyjen tieltä. Lisäksi kokonaisuuteen on tulossa vielä pari juttua, joita on mm. nähty 50-luvun Cresent polkupyörissä (Sellainenkin löytyy ). Jotkut tykkäävät varmasti ja vakavamman koulukunnan edustajat heiluttelevat kulmakarvojaan. Vaietaan niistä siis toistaiseksi...
Värit tulevat olemaan erilaiset. mutta tyylisuunta tulee olemaan tämänlainen:
(Kuva: Richrad Lindh/Wilh. Bensow, Solifer-mopedi, 1958, kuva Rauno Träskeli, Designmuseum)
Eräs lauantai-aamu sitten sopivahko yksilö tupsahti maailmalta vastaan ja ensinäkemältä vehje oli sellainen kuten pitikin. Käy ja kukkui, itseasiassa varsin nätistikin vielä. Sähköt pelasivat ja osat olivat tallella, joten kaupathan siitä oli pakko tehdä. Rakkautta ensisilmäyksellä toisinsanoen.
Kyseessä siis vuoden '65 05005-tyyppinen Export Ankerin koneella. Thermomat-kilkkeitä ei ainakaan näkynyt, joten enpä tiedä ovatko siellä olleetkaan.
Ostohetkellä Export näytti tältä:
Koeajon jälkeen totesin, että tekniikka on ainakin suht' koht kunnossa ja veto oli hyvä. Korvaan vain kävi tietyillä kierroksilla pieni helinä, johon sitten syylliseksi osoittautui tämä:
Voisinpa tässä sadatella enemmänkin kaikenlaisten koneentekijöiden periaatteita, mutta jätetään se toistaiseksi. Homman nimi on ollut tämä:
- Alakerta laakeroitu hiljan (juu, tiukka, herkkä ja hyväntuntuinen se on)
- Sylinteri ilmeisesti hoonattu (ainakin jäljet vielä oli tallella)
- Uudet männänrenkaat, mutta...
- Vanhalla kiinnileikanneella männällä ja vanhalla väljällä tapilla kasattu (#@!!&%)
Pytyssä ei ollut käytännössä minkäänlaista merkkiä leikkaantumisesta, joten tuon männän kanssa ne eivät ole tätä ennen kohdanneet. Männässä olevat jurmutkin ovat sen mukaiset, että vasaroimalla tuo on suurinpiirtein entisestä asuinsijastaan irroiteltu. Tuo testiajokin oli sellaista ajelua hyvän lämmittämisen jälkeen, joten omista käsistä tuo ei ole varmasti syntynyt.
Ihmetyttää vain suuresti, että miksi ylipäätänsä kannattaa koneita noin tehdä? Kerralla vaan kuntoon, koska nyt puhutaan kympeistä. Eivät ne männät niin kalliita ole, etteikö niitä kannattaisi vaihtaa - varsinkin jos kunto on tuollainen.
Noh, kasataan uudelleen ja tällä kertaa ihan oikeasti kaikki kunnolla. Ajoakin tuolla tulee sen verran vähän, että esim. Shellin Racing X:n käyttäminenkään öljynä ei ole taloudellisesti ylivoimaista. Tuo on ainakin omassa kisakäytössä todettu varsin hyväksi öljyksi, joka ei juurikaan tee karstaa ja voitelee varmasti.
Tällä hetkellä Export on atomeina ja useimmat osat on jo ehditty lasikuulapuhaltamaan (kiitos siitä isä, kuten myös koko projektin löytämisestä). Eiköhän se siitä sitten ala kasaantumaan, jahka saadaan runko maaliin. Rungon väri pysyy valkoisena, mutta harmaa väri saanee väistyä muiden originaalisävyjen tieltä. Lisäksi kokonaisuuteen on tulossa vielä pari juttua, joita on mm. nähty 50-luvun Cresent polkupyörissä (Sellainenkin löytyy ). Jotkut tykkäävät varmasti ja vakavamman koulukunnan edustajat heiluttelevat kulmakarvojaan. Vaietaan niistä siis toistaiseksi...
Värit tulevat olemaan erilaiset. mutta tyylisuunta tulee olemaan tämänlainen:
(Kuva: Richrad Lindh/Wilh. Bensow, Solifer-mopedi, 1958, kuva Rauno Träskeli, Designmuseum)
"Raha puhuu, joten taidanpa sitten pitää suuni kiinni..."