Noniin laitetaan tännekin jotain eloa. Ehkä myös pienen painostuksen vuoksi
Vanha uskollinen läskitankkia alkoi potemaan vanhuuden vaivoja, joten oli aika varata leikkauspöydältä aika. Pahimpia vaivoja alkoi olla vuodot, lievät rohinat, kangistuminen, sekä korkea lämpötila.
Tältä näytti Solifer vielä hyvässä voinnissaan.
Ensimmäinen ongelma ilmeni Moparin L-profiilin m-renkaisissa männissä, josta renkaiden tapit lähtivät omille teilleen ja renkaat löytyi sitten jostain ihan muualta. Eihän siinä muu kuin poraus auta. Sattumoisin oli Tunturi super sportin -vakiosylinteri hyllyssä. Mutta ensin piti sylinteristä katkoa ripoja että mahtui paikoilleen. Lämpöongelmat saatiin samalla kuriin.
Monen monta kilometriä tuli painettua. Kunnes alkoi tärinät ja epätasainen käynti. Kaasarin kanssa painin pitkään, kunnes tulin siihen tulokseen ettei ongelma johdu siitä. Otin sitten piruuttani kopan auki ja vauhtipyörästä kiinni. Sattumalta se liikkui sivuttain sekä ylös ja alas pari millimetriä. On muuten viimeinen kerta kun käytän L17-laakereita! Koneesta oli muutama muukin laakeripesä kulunut, joten lohkot ovat kelvottomat ilman koneistusta/poppakonsteja.
Eikun romulaatikolle ja löysin sieltä -77 lohkot isommilla huuhteluilla ja lisäkampikammiolla. Pettymykseksi laakeripesät olivat mallia L17. Totesin itselleni että "Ei H*lvetissä." Hain sitten 40mm reikäsahan IKH:lta ja surrautin pesät sopiviksi C6203 C3 -laakereille.
Eikä lisäkampikammiota voisi jättää tehoja syömään, kemiskillä reijät umpeen ja luukku kiinni. Sekä pientä siistimistä, josta ei tullut kuvaa.
Samalla vaivalla koko runko osiin ja löytyihän sieltä yllätyksiä. Risukeulan vähäinenkin jousto oli huvennut olemattomiin. Iskarin kiinnikkeet, swingissä sekä rungossa, vääntyneet ja iskarit samalla solmussa. Myös rungosta löytyi murtuma.
Vastatoimeksi uudet reiät 15mm alemmas ja 10mm koriprikat päälle, näin saatiin korjattua korotuksen vääristämää ketjulinjaa. Myös jarruvivun paikka oli siirrettävä.
Sattumoisin Sellyn pajalta löytyi Helkama Raisusta peräisin oleva Paiolin keula. Sopu hintaan ja pienellä laitolla tuli erinomainen.
Ihme kun ei voi laittaa kuin 10 kuvaa kerralla... jatkuu seuraavassa viestissä.
Vanha uskollinen läskitankkia alkoi potemaan vanhuuden vaivoja, joten oli aika varata leikkauspöydältä aika. Pahimpia vaivoja alkoi olla vuodot, lievät rohinat, kangistuminen, sekä korkea lämpötila.
Tältä näytti Solifer vielä hyvässä voinnissaan.
Ensimmäinen ongelma ilmeni Moparin L-profiilin m-renkaisissa männissä, josta renkaiden tapit lähtivät omille teilleen ja renkaat löytyi sitten jostain ihan muualta. Eihän siinä muu kuin poraus auta. Sattumoisin oli Tunturi super sportin -vakiosylinteri hyllyssä. Mutta ensin piti sylinteristä katkoa ripoja että mahtui paikoilleen. Lämpöongelmat saatiin samalla kuriin.
Monen monta kilometriä tuli painettua. Kunnes alkoi tärinät ja epätasainen käynti. Kaasarin kanssa painin pitkään, kunnes tulin siihen tulokseen ettei ongelma johdu siitä. Otin sitten piruuttani kopan auki ja vauhtipyörästä kiinni. Sattumalta se liikkui sivuttain sekä ylös ja alas pari millimetriä. On muuten viimeinen kerta kun käytän L17-laakereita! Koneesta oli muutama muukin laakeripesä kulunut, joten lohkot ovat kelvottomat ilman koneistusta/poppakonsteja.
Eikun romulaatikolle ja löysin sieltä -77 lohkot isommilla huuhteluilla ja lisäkampikammiolla. Pettymykseksi laakeripesät olivat mallia L17. Totesin itselleni että "Ei H*lvetissä." Hain sitten 40mm reikäsahan IKH:lta ja surrautin pesät sopiviksi C6203 C3 -laakereille.
Eikä lisäkampikammiota voisi jättää tehoja syömään, kemiskillä reijät umpeen ja luukku kiinni. Sekä pientä siistimistä, josta ei tullut kuvaa.
Samalla vaivalla koko runko osiin ja löytyihän sieltä yllätyksiä. Risukeulan vähäinenkin jousto oli huvennut olemattomiin. Iskarin kiinnikkeet, swingissä sekä rungossa, vääntyneet ja iskarit samalla solmussa. Myös rungosta löytyi murtuma.
Vastatoimeksi uudet reiät 15mm alemmas ja 10mm koriprikat päälle, näin saatiin korjattua korotuksen vääristämää ketjulinjaa. Myös jarruvivun paikka oli siirrettävä.
Sattumoisin Sellyn pajalta löytyi Helkama Raisusta peräisin oleva Paiolin keula. Sopu hintaan ja pienellä laitolla tuli erinomainen.
Ihme kun ei voi laittaa kuin 10 kuvaa kerralla... jatkuu seuraavassa viestissä.