Soliferia

Täysversio: Solifer SM75 museomopoksi?
Katselet kevennettyä arkistoversiota. Siirry keskustelualueen täysversioon.
Tervehdys kaikille kanssamopoilijoille!

Kerronpa pienen historiikin aluksi tästä omasta mopostani:

Hyvä kaverini sai joltain sukulaiseltaan tämän tarinan mopon huonokuntoisena projektina joskus 90-luvun alkupuolella, mutta häntä mopon kunnostus ei koskaan kiinnostanu. Itselläni kun alkoi mopoikä lähestyä vuonna 1996, ei vanhemmat suostuneet mopoa ostamaan, joten itse se oli hankittava. Tässä vaiheessa aloin kaverilta kyselemään olisiko hänen solikka myytävänä ja paljonka hinta mahtaisi olla. No olihan se, ja kauppahinnaksi muodostui 300mk. Eihän se tosin häävissä kunnossa ollut...

Alkoi siis käyttökunnostus, ja purin mopon osiksi, kromiosat kiillotin, rungon hioin ja maalasin itse, tankki kävi ensin korjattavana jonka jälkeen hioin ja maalasin sen ja työkalulaatikon, ja vielä uusi takarengas, niin ulkoisesti mopo oli valmis. Kilvenkin sain siihen, mutta moottori osoittautui viimeisiään veteleväksi, joten pappavainaa leväytti koneen ja ainakin sen muistan, että keskitiiviste jätettiin pois jotta ylimääräinen väljä poistui Hymy Myös sylinteri kävi porattavana ja mäntä uusittiin, jonka jälkeen sitten saikin käytännössä vain nauttia ajamisesta.

Kaikenlaisia sattumuksia mahtui yhteiseen taipaleeseemme, oli ketjujen katkeamisia, renkaiden puhkeamisia sekä yksi kolari. Kolarissa minulta meni oikea solisluu poikki, ja mopo meni lunastukseen. Ostin tosin mopon heti takaisin itselleni ja ainoat vauriot oli vääntyneet etupumput, jotka korvattiin samantien kaverilta löytyineisiin Raisun pumppuihin.

Ehdin tällä mopolla kurvaillessa tutustua myös nykyiseen vaimooni, jolla ei kyllä ollut kuulemma niin hienoja muistoja tästä moposta kuin minulla, kumma juttu.

Sitten autoilun "yllättäessä" jotenkin tuli puolivahingossa myytyä mopo eteenpäin, muistaakseni -98 tai -99. Vuosia myöhemmin selvisi että mopo oli nykyisellä työkaverillani, joka seitsämän vuoden pehmittämisen jälkeen suostui myymään mopon minulle takaisin. Hän ei ollut ikinä rekisteröinyt edes mopoa johtuen mökkikäytöstä, joten mopo on edelleen nimissäni. Ja tämä onnenpäivä oli siis eilen 13.2.2016 kun hain mopon takaisin. Tässä vaiheessa se oli ollut kymmenen vuotta käyttämättömänä ladossa, ja kunto ei ollut silmiä hivelevä, ei lähtenyt käyntiin ja osiakin oli kadonnut. Vanhimman poikani avustuksella huuhdeltiin bensatankki, putsattiin bensahana, uusittiin bensaletku ja tulppa ja vähän kaasaria putsailtua se heräsi henkiin! Voi sitä onnen tunnetta, ja varsinkin kun pääsin pihalle ajamaan rinkiä kovin nostalgisissa tunnelmissa Cool

Tästä siis aloitellaan, ja todennäköisesti tarkoituksena olisi saada mopo museokilpiin ja nauttia siitä aurinkoisina kesäpäivinä, pitkän aikaa ja enää tätä ei myydä Hymy
Laita ihmeessä kuvia galleriaa, vielä jos olisi nuoruus vuosien kuvia moposta niin näkisi miten on reissussa rähjääntynyt.
Mutta hienoja tarinoita tämmöiset, kuulostaa hullulta mutta mopedikin voi olla perheen jäsen. Nauru
Hieno tarina jolla onnellinen loppu, ainakin tähän asti Naughty
Pistä ihmeessä kuvia!