hamu kirjoitti:Alkuun se melkein jokapäiväinen 8-16 päivä tuntuu ilkeältä, mutta kun pääsee tekemään niin aika suorastaan loppuu kesken 
Kannattaa miettiä sopiva ala, niin kolme vuotta menee aika nopeasti. 
Nämä ovat täyttä totta.
Ite muistelen kovalla rakkaudella sitä kolmea vuotta mitä Hyvinkäällä amiksessa kävin Kone- ja metallipuolen. Projektit valmistu huimaa vauhtia ja kaikkea sai tehdä ja tekemällä kanssa oppi vaikka mitä!
Hommansa kun teki hyvin siellä ja oli asiallinen, ei ole ollut näin 1,5vuotta amiksen loppumisen jälkeen mitään ongelmaa käydä siellä paikanpäällä tekemässä jotain omaa hommaa, esimerkiksi tig-hitsaamassa alumiinia tai jotain sorvaushommaa.
Siinä samalla heittää vähän läpyskää opettajien kanssa kun pitkään aikaan nähny.
Kannattaa valita huolella ala, mistä tykkää ja vetää koko kolme vuotta hyvällä asenteella ja täysillä loppuun asti. Paperit on hyvät ja muistot on hyvät.
Nyt te suorastaan houkettelette minua tuonne kone&metalli alalle
Heti alkoi kuulostaa siltä että se olisi minun ala!
minä kans tahtoo metalli miaheks! kerkee vielä suunnitella onneks...
No onhan tuohon vielä vähän päälle vuos aikaa
Tehrään nyt syntiä ja nostetaan vanhaa topiccia mutta mitenkäs "metallimiehillä" nykyään männöö. Onko ura jo nousukiidossa vai ala vaihtunut
Ura taitaa olla tosiaan aika lailla nousukiidossa, tästä pääse kuin ylös,(niin julkinen salaisuus lienee, että olen vasta 16v...) nimittäin tuossa 11,8 alkaa eka vuosi Kone ja metallialan perustutkinnolla... Kahtellaan mihinkä sitä sitten eka vuoden jäläkeen erikoistuu. Paljon oli tänä vuonna hakijoita metalliin, kuulemma enemmän kuin moneen vuoteen. Kehtasivat vielä supistaa koulutus paikkojen määrää...
Taispa MopedRacer;kin eksyä samoille hommille...
Eka vuosi tulee olemaan se "haastavin" kaikkine kirjallisine aineineen ja uusine jännine juttuineen, sen kun pääsee läpi niin se helpottuu huomattavasti ( tai hankaloittuu, täysin itsestä kiinni ). Tsemppiä vaan sinne!
Isäukko oli aikoinaan kymmeniävuosia putkihitsarina rakennuksilla ja kovaa,vetosta kylmää työtähän se oli,kova homma kova palkka mutta terveys siinä meni.
Ja sillon ihan kaasulla tehtiin,jos mielii nykyaikana hitsariksi niin eiköhän olot ole parantunu? varsinkin joissain pajoissa/tehtaissa on kyllä oltava kaikki nykyään viimesenpäälle.
Telakkahommat sitten toinen juttu ja autojen hitsaukset niitä kun ei kohta tee mielellään kukaan toiselle!
Enempi nyt varmasti kaivataankin erikoisosaamista,Tig sun muut uudemmatkin jutut ja erikoisemmat matriaalit vaativat osaajia tehdäkseen,jos terveys on ok niin hommana varmasti ihan järkevää.
Tuo hitsaus puoli kiinostaa itseäni eniten, mutta kumma kyllä kun opettajat mielenkiinnosta kyselee, mille puolelle ens vuonna, niin kieroon kahtelloovat jos hitsariksi meinaa... Ei kukaan suorastaan suosittele sitä kenellekkään. Koneen asennusta ja koneistus puolta kyllä tuputetaan...
Tuntuu töitä piisaavan hitsareille täälä päen, järestään jokainen valmistuva pääsee samantien töihin jos kiinnostaa.
Tuttu oli joskus ruotsissa kaivoksella muistaakseni raudoituksia hitsaamassa, jotain erikoisempaa värkkiä, kova oli palkka mutta niin oli työkin, vähän reilu 50v ikäisenä kuoli sitten syöpään...
Meilläkin on töissä erikoishitsarit, tosin materiaalikin on vähän mielenkiintoisempi; Inconel 718 . Todella vaativaa ainetta jo koneistaa saatikka sitten hitsata. Eikä hitsauksessa vapautuvien kaasujen perusteella ihan perusmaskeilla pystytä toimimaan (ellei sitten hengestään eroon halua).
Hitsaus on rankkaa, palkka on kovaa (jos osaa/kerkeää hinnoitella itsensä hyvin), mutta suurin vaara on juuri nämä hitsauksessa vapautuvat kaasut mitkä voivat tehdä mitä vain pienestä päänsärystä munuaisten vajaatoimintaan ja ääritapauksessa kuolemaan.
Koneistus on vähän terveellisempää, mutta ei se sumuna ilmaan sekoittunut leikkuuöljy,-vesi,-pastakaan mitään keholle parasta ole...
Juu ei tuo leikkuuneste ainakaan helpota haavojen paranemista. Koneistus ei kyllä hirveämmin innosta, tunti kappaleen mittaamista ja asettelua, 5min koneistusta... Noin karkeasti ajateltuna. Eikä yllä NC- koneetkaan hirveästi innosta. Kyllähän manuaali koneilla on mukava ajella tyyliin työntövarren tappeja.
Kaipa sen jokainen tietää metalli puolelle lähtiessä, että lopulta henki lähtee kumminkin teki miten teki.
Nää alat vaativat sen oman mielenkiintonsa, muuten se maistuu puulta (tai metallilta tässä mielessä). Henkilökohtaisesti nautin koneistamisesta, harrastepajaakin olen pikkuhiljaa pystyttämässä, mutta jotain koneistustöitä inhoan. Juurikin nämä "tapinajot" ovat sellaisia urakoita mitä minä vihaan ellen saa käsiin kunnon käyräsorvia millä voi tehdä homman ilman murheita. Protopuolta olen jonkin verran tehnyt, muottipuolta myös, ja nämä ovat olleet todella mielenkiintoisia hommia.
Nyttemmin olen hommissa koneella, missä voidaan ajaa kokoa 4m x 2,5m x 2m ja painoa 18 000kg olevia kappaleita, tylsää napinpainoa, mutta haastavaa kokoluokan takia...
Eiks se ole tää elämän suurin totuus, että kaikki on lopulta tappavaa :Naughty:
Joo tosiaan mielenkiintoa pitää olla, kyllä se kummastuttaa kun kahtelloo näitä jotka on lähtenyt ''kuhan jonnekkin'' asenteella opiskelemaan, teoria tunnit kellon tuijottelua ja puhelimen rassausta ja halli tunnit tupakalla ramppaamista...
Ei siinä, eivätpähän pyöri jaloissa tai jos tunneille eksyyvätkin niin jatkuvaa mittojen tms lainaamista kun omat värkit hävitetty heti alussa...
Kumma kyllä rullamitalla on paljon helpompi ja mukavampi rakennella millin tarkkoja rakennelmia, kuin vaikka sorvilla tehdä 0,01mm tarkkoja sorvauksia.
Itse asiassa ajatellut, jos viitsisi vuoden käydä yli määräistä koulua niin saisi sekä hitsarin ja koneistajan paperit, mutta ei oikein opettajat asiasta innostu vaan suosittelevat ennemmin opiskelemaan jomman kumman kunnolla ja käymään koulun nopeammin loppuun.
Jos innostusta riittää niin siitä vaan kaksi ammattihaaraan hanskaan! Meilläkin oli aikanaan aika monta näitä "arjen sankareita" mitä ei oikein tunneilla näkynyt, kuhan opintotuki tuli niin kaikki oli hyvin. Keräsivät aikanaan hyviä poissaolotuntejakin; ennätys oli muistaakseni 158 tuntia yhden jakson (8vko) aikana :S
[